fbpx

OIKEUDENMUKAISTA VEROTUSTA, TYÖTÄ JA YRITTÄJYYTTÄ

EU:n kasvumalli pitää uudistaa. Talouspolitiikan pitää vähentää eriarvoisuutta ja köyhyyttä, tukea työllisyyttä ja olla ympäristöllisesti kestävää. Ihmiset ja planeettamme tulevaisuus on nostettava tärkeysjärjestyksessä markkinoiden edelle.

Markkinavapaudet sekä työntekijöiden, tavaroiden ja pääoman vapaa liikkuvuus ovat korostuneet EU:n politiikassa. Kuitenkin vapauksien vastapainoksi tarvitaan sääntelyä ja työntekijöiden oikeuksien suojaa.  EU:n tulee entistä painokkaammin ryhtyä toteuttamaan Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilariin kirjattuja periaatteita tasa-arvosta, työllisyydestä, oikeudenmukaisista työoloista sekä sosiaalisesta suojelusta ja osallisuudesta. Unionin tasapainoinen kehittäminen ja työn murrokseen vastaaminen edellyttävät, että julistuksen lisäksi nämä tavoitteet toteutuvat ihmisten arjessa. Ei voi olla niin, että markkinavapaudet ovat sitovaa sääntelyä, mutta ihmisten oikeuksien suojaamiseksi kehitetyt periaatteet ovat vain suuntaa antavia.

Sosiaalisten oikeuksien toteutumista on edistettävä eurooppalaisten vähimmäislakien ja suositusten kautta. Eri maiden perusteiltaan hyvin erilaisia työmarkkina- ja sosiaaliturvajärjestelmiä ei kuitenkaan pidä yhdenmukaistaa, eikä niihin pidä puuttua EU:n talouspolitiikan ohjauksella. Jäsenmailla on aina oltava vapaus EU:n vähimmäismääräyksiä parempaan työntekijöiden ja sosiaalisten oikeuksien suojeluun. EU:n finanssipoliittinen ohjaus ei saa ohjata tai johtaa sosiaalisten oikeuksien heikentämiseen

Unionin tulee edistää sitä, että eurooppalaiset yritykset toimivat reilusti kaikkialla. On säädettävä uusi yritysvastuudirektiivi, joka perustuu YK:n yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskeviin periaatteisiin ja velvoittaa yritykset tunnistamaan ja minimoimaan toimintansa ihmisoikeusriskit kaikkialla maailmassa sanktioiden nojalla.

Yhtenäistetään verotuskäytännöt Euroopassa

Mitä?

Veronkierto ja verovälttely ovat iso ongelma maailmalla ja Euroopassa, aiheuttaen EU:n alueella vuosittain jopa 200 miljardin euron veromenetykset. Veronkierto haittaa talouden tervettä toimintaa, tasapuolisia kilpailuedellytyksiä sekä nakertaa valtioiden veropohjaa. Verovuodon lisäksi maiden välinen haitallinen verokilpailu nakertaa valtioiden veropohjaa. Maat laskevat yritysverotasoja toistensa jälkeen parantaakseen omaa asemaansa yritysten houkuttelussa. Lopulta kaikki häviävät, kun verotasot laskevat kohti pohjaa. Haitallisen verokilpailukierteen katkaisemiseksi EU:n tulee sopia yhteisestä yhdistetystä yhteisöveropohjasta (CCCTB) sekä määrittää yritysverotuksen minimitaso. Euroopassa yhteisövero vaihtelee maasta toiseen. Tässä ei ole mitään mieltä, sillä loppujen lopuksi päädymme kaikki laskemaan verotuksen nollaan. Pitää sopia parempi yhtenäinen verokanta/haitari EU:ssa. Nyt se vain laskee laskemistaan.

Miten?

1. Pankkisalaisuudesta on luovuttava ja omistajatiedoista on tehtävä julkisia. Unionin on myös aktiivisesti edistettävä veroparatiisiongelman globaalia ratkaisemista.

2. Yritysverolla kilpailu EU maiden välillä on lopetettava ja EU:n on säädettävä yhteisestä yhteisöveropohjasta ja määrittää yritysverotukselle minimitaso.

3. Otetaan käyttöön julkinen maakohtainen kirjanpito, jolla voidaan tehdä näkyväksi suuryritysten aggressiivista verosuunnittelua.

Luodaan mahdollisuudet vastuullisen yritystoiminnan menestymiselle

Mitä?

Globaalin talouden yksi perusongelma on se, että yhä suurempi osa maailmankaupasta on muutamien globaalien jättiyritysten hallinnassa ja iso osa maailmankaupasta käydään yritysten sisällä. Yrityskoon paisuminen antaa yrityksille epätervettä monopolivaltaa ja estää todellista kilpailua. Valtiot ovat melko voimattomia suuryritysten edessä, joten EU-tasolla tarvitaan sääntelyä. EU:n ja jäsenmaiden tekemillä verosopimuksilla ja kansainvälisellä vaikuttamistyöllä on varmistettava, että globaalit suuryritykset eivät voi vältellä verotusta.

 

Erityisesti digitaalinen talous on keskittynyt vaarallisella tavalla muutamien, jättimäisten lähinnä yhdysvaltalaisten, yritysten käsiin. Ihmiset ja pienet yritykset ovat arkielämässään käytännössä täysin riippuvaisia muutamien digijättien palveluista. EU on huomattavasti jäljessä Yhdysvaltoja ja Kiinaa datan keräämisessä ja hyödyntämisessä ja digitaaliseen infrastruktuuriin liittyvässä toiminnassa. Tulevaisuudessa tämä voi pahimmillaan tarkoittaa, että eurooppalaisilla on hyvin vähän sanottavaa tarjolla oleviin palveluihin ja niiden ehtoihin.

Miten?

1. Tehostetaan digijättien sääntelyä ja siten edistetään pienempien yritysten toimintamahdollisuuksia.

2. Määritellään yhteiset kestävän rahoituksen kriteerit. EU-sääntelystä tulee tehdä yrityksille sitovaa ja hiiliriskeistä ja päästöistä raportointi tulee sisällyttää osaksi yritysten lakisääteistä yhteiskuntavastuuraportointia

3. Edistetään eurooppalaisten yritysten reilua toimintaa. On säädettävä uusi yritysvastuudirektiivi, joka perustuu YK:n yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskeviin periaatteisiin ja velvoittaa yritykset tunnistamaan ja minimoimaan toimintansa ihmisoikeusriskit kaikkialla maailmassa sanktioiden nojalla.

Näytetään maailmalle reilun kaupanteon mahti

Mitä?

EU on maailman toiseksi suurin talousalue. EU:n kauppa- ja investointipolitiikalla on siis maailmanlaajuista merkitystä. Kauppapolitiikalla ja kaupankäynnin pelisäännöillä on vaikutusta myös työllisyyteen, ympäristöön ja ihmisoikeuksiin.  

EU on neuvotellut laaja-alaisia kauppa- ja investointisopimuksia, jotka ovat saaneet osakseen myös runsaasti perusteltua kritiikkiä. Sopimusten ongelmana on ollut se, että kestävän kehityksen kysymykset ovat olleet liian heikosti huomioituna ja ei-sitovina. Oikeutettua kritiikkiä ovat myös kohdanneet sopimuksiin sisältyvät sijoittajansuojamekanismit, jotka ovat nostaneet ulkomaiset yritykset EU-toimijoiden edelle ja korvanneet kansalliset oikeudenkäyttömekanismit ylikansallisilla järjestelyillä. Pelkona on ollut, että suuryritysten valtaa kasvattavat sijoittajansuojasopimukset heikentävät kansallisten parlamenttien lainkäyttömahdollisuuksia ja demokraattista sääntelyvaltaa.

Miten?

1. EU:n kauppa- ja investointipolitiikassa tulee painottaa voimakkaammin ympäristöäasioita, ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia.

2. EU:n kahdenväliset kauppasopimukset kehittyvien maiden kanssa tulee suunnata kumppanimaiden talouden ja tuotannon kehittämiseksi. EU:n ei tule käyttää talousasemaansa heikompien osapuolten sortamiseksi.

3. Vapaakauppa- ja investointisopimusten kestävän kehitysten velvoitteiden sitovuutta vahvistetaan. Vapaakauppa- ja investointisopimuksiin ei luoda kansallisen oikeusprosessin jyrääviä oikeudellisia menettelyjä.